Kuukauden urheilija

Iiris Koski

Joukkuevoimistelu

Nimi:
Iiris Koski

Ikä:
16 vuotta

Missä asut ja minkälainen on perheesi:
Asun Helsingissä yhdessä perheeni kanssa. Perheeni on urheilullinen ja kaikilla on jokin urheiluharrastus. Sen vuoksi perheen yhteistä aikaa on vähän ja emme usein syö yhdessä illallista niin kuin normaaleissa perheissä usein syödään. Perheeseeni kuuluu entinen olympiajuoksija äiti, kuntosalilla käyvä isä, jalkapalloa pelaava veli ja hip hoppia tanssiva sisko.

Mikä on lajisi ja missä seurassa urheilet:
Joukkuevoimistelu, Olarin voimistelijat, Ovo Junior Team.

Miten urheilu-urasi alkoi:
Olen ollut aina luonteeltani esiintyjä, joten vanhempani ajattelivat, että joukkuevoimistelu saattaisi olla lajini. Sitä se todellakin oli ja siitä lähtien olen harrastanut joukkuevoimistelua, nyt jo lähes yhdeksän vuotta.

Miten urasi on edennyt:
Olen aina voimistellut Olarin voimistelijoissa. Aloitin ikäluokkajoukkueessa, josta vuonna 2016 siirryin junioreiden edustusjoukkueeseen. Joukkueemme on myös maajoukkueessa. Nuorempana saavutimme jotain mitaleja, mutta kisat eivät olleet kansainvälisiä. Parhaimmat saavutukset nuorena olivat varmaan 10-12
-vuotiaiden pääkisojen ensimmäinen sija sekä 12-14 -vuotiaiden SM-kisojen seitsemäs sija. Nykyisessä joukkueessani olemme saavuttaneet lukuisia arvokisamitaleja, joista parhaimmat ovat varmasti vuoden 2019 junioreiden maailmanmestaruus sekä vuoden 2017 EM-kulta ja MM-hopea. Olemme myös hallitsevia Suomenmestareita

Kuka on seuravalmentajasi:
Seuravalmentajani on Anneli Laine-Näätänen. Anneli on aivan omanlainen persoonansa. Hän on samaan aikaan äärettömän tiukka, niin kuin voimisteluvalmentajat tunnetusti ovat, mutta samaan aikaan ymmärtäväinen ja hauska. Annelilta tulee ohjelmiin aina toinen toistaan hullumpia ideoita, joita me voimistelijat kuunnellaan suu auki. Valmennuksen lisäksi Anneli siis osaa tehdä myös mielettömiä koreografioita, ja on siitä voimistelupiireissä tunnettu. Usein olen miettinyt, mistä kaikki erilaiset ideat kumpuavat.

Kuka oli ensimmäinen valmentajasi:
Ensimmäinen valmentajani oli Mia Paatsalo.

Kehu omaa lajiasi:
Joukkuevoimistelussa on niin paljon hyvi√§ puolia. P√§√§llimm√§isen√§ mieleen tulee tietenkin oma joukkue. Kaikki hyv√§t ja huonot asiat koetaan yhdess√§ eik√§ yksin, mutta joukkue on kuitenkin sen verran pieni, ett√§ on tiivis joukkuehenki. Joukkuevoimistelu vaatii hyv√§√§ yhteisty√∂kyky√§, sill√§ siin√§ ollaan jatkuvasti kontaktissa toisiin. Lis√§ksi joukkuevoimistelu on eritt√§in monipuolinen laji. Ohjelman suorittaminen vaatii paljon kest√§vyytt√§, voimaa ja liikkuvuutta. Vaikka ei heti uskoisi, joukkuevoimistelu on palvellut minua niin monessa eri lajissa, joita esimerkiksi koulun liikuntatunneilla olen p√§√§ssyt kokeilemaan. My√∂s esiintymis- ja el√§ytymistaidot paranevat joukkuevoimistelussa. Jokainen voi varmaan kuvitella, ett√§ ilment√§minen ohjelman teeman mukaisesti samaan aikaan kun urheilee maksimisykkeell√§ on haastavaa…

Mikä on haastavinta joukkuevoimistelussa:
Joukkuevoimistelu on vaativa laji. Se vie kehoa sen √§√§rimmilleen, ja siksi my√∂s vammat ovat valitettavan yleisi√§. Siisp√§ niin kuin varmaan kaikissa lajeissa, my√∂s joukkuevoimistelussa vammat ovat ik√§vint√§. Itse olen s√§√§stynyt pitk√§kestoisilta, kausien mittaisilta vammoilta, mutta jos ‚ÄĚpienempikin‚ÄĚ vamma ja sen takia sivuun j√§√§minen tuntuu niin pahalta, voin vain kuvitella, milt√§ pitk√§aikaiset vammat tuntuvat.

Onko Sinulla idolia omassa lajissasi: 
Pienenä ihailin oman seurani kärkijoukkueita. Nykyään kun tiedän, että parempaa juniorijoukkuetta maailmassa ei ole, tulee ihan nostalginen olo kun ajattelee, mistä kaikki lähti ja mihin ollaan kovalla työllä päästy. En osaa sanoa paremmin, mutta arvostan/ihailen siis itseäni.

Onko sinulla matkan varrella ollut muitakin lajeja, jotka ovat ajan mittaan jääneet:
Ihan pienenä kokeilin kaikenlaisia lajeja, mutta tuntimäärien kasvaessa muut lajit jäivät pois jo melko nuorena. Onneksi joukkuevoimistelu on monipuolinen laji, jossa on joka päivä koetuksella kestävyys, voima ja liikkuvuus. Vapaa-ajalla käyn kuitenkin juoksemassa

Jos et nyt olisi joukkuevoimistelija, mikä olisi lajisi:
Jos en harrastaisi joukkuevoimistelua, varmaan juoksisin. Olen pienestä pitäen tykännyt juosta äitini opastuksella ja vielä nykyäänkin pyrin juoksemaan niin paljon kuin voimistelulta kerkeän.

Millainen on normipäiväsi ohjelma:
Normaali arkip√§iv√§ni alkaa 6:15 her√§tyksell√§. Olen usein laittanut kaikki p√§iv√§n tavarat ja ruuat valmiiksi jo edellisen√§ p√§iv√§n√§, joten aamutoimet sujuvat nopeasti. Aamutreenit alkavat 7:30 ja loppuvat v√§h√§n yhdeks√§n j√§lkeen. Salilla vaihdan koulukamat ja l√§hden kiireen vilkkaa kouluun. Koulun j√§lkeen alkavat taas treenit klo. 16:30 ja kiireisimpin√§ p√§ivin√§ saan sinne kyydin. Autossa sy√∂n ev√§√§t ja joskus teen jopa l√§ksyj√§… Treenit kest√§v√§t noin kolme tuntia. Illalla on aikaa rauhoittua p√§iv√§st√§ ja valmistautua uuteen yht√§ kiireiseen koitokseen. Olen aina ollut luonteeltani aikatauluttaja, joten tapahtumat√§yteiset p√§iv√§t ovat minusta juuri niit√§ parhaimpia.

Mit√§ teet ‚ÄĚvapaa-ajalla‚ÄĚ, kun ei ole harjoituksia tai kilpailuja:
Jos kokeita on tulossa, käytän vapaa-aikani niihin lukemiseen. Tiedän kuitenkin, että välillä on hyvä jättää aivot narikkaan niin koulusta kuin harrastuksestakin, ja silloin tykkään nähdä kavereitani

Koulureittisi päiväkodista urheilulukioon:
Aloitin päiväkodin Kaartintorpan päiväkodissa Helsingissä. Siellä kävin myös esikoulun. Ala-astetta kävin Munkkiniemen ala-asteella. Kuudennella luokalla tiesin, että urheiluyläaste olisi minulle paras vaihtoehto, joten hain Pohjois-Haagan yhteiskouluun, johon myös pääsin. Nyt olen PHYK:n lukiossa.

Miten pärjäät koulussa, onko lempiainetta:
Pärjään koulussa hyvin. Vaikka joukkuevoimistelu on erittäin aikaa vievä laji, olen oppinut aikatauluttamaan arkeani. PHYK:ssa tämä yhteensovittaminen onnistuu helpoiten. Tärkeintä ei ole se, kuinka monta tuntia saa luettua, vaan minusta tärkeintä on, että pyrkii tekemään oppimistyön tunneilla ja vain kertauksen vapaa-ajalla. Itse pidän eniten luonnontieteistä, erityisesti fysiikasta.

Miksi tulit kouluun Pohjois-Haagan yhteiskouluun:
Tulin Pohjois-Haagan yhteiskouluun, koska tiesin, että täällä todella autetaan urheilun ja opiskelun yhteensovittamisessa. Opettajat ovat ymmärtäväisiä, mutta vaativat silti omaa panostusta opiskeluun. PHYK:ssa on myös yhteishenki kohdallaan ja opetus on loistavaa.

Lähetä terveiset muille koulumme urheilijoille:
Treenaaminen on kovaa ja välillä pitää puristaa hammasta, mutta loppujen lopuksi sen pitää olla hauskaa!

Takaisin ylös