Olli Kivalo

Minkä ikäinen olet:
17 vuotta

Missä asut ja ketä kuuluu perheeseesi:
Asun Helsingin Kivikossa ja perheeseen kuuluu isä, äiti, pikkuveli ja kaksi koiraa.

Missä seurassa pelaat:
Lajini on jenkkifutis. Tällä hetkellä olen pelaamassa Itävallassa Tirol Raiders nimisessä joukkueessa. Suomessa edustan East City Giantsia U17- ja U19-ikäluokissa sekä miesten Vaahteraliigassa.

Miten löysit lajisi:
Aloitin 9-vuotiaana, koska kaverini suostutteli minut kokeilemaan ja koska isäni on myös entinen jenkkifutari.

Miten urasi on edennyt:
Olen pelannut koko urani Helsinki East City Giantsissa aina junioreista liigajoukkueeseen asti, mutta olen tällä hetkellä Itävallassa pelaamassa yhden pelikauden kovemman tason ja kontaktien toivossa. Kuulun myös U19- ja U17 maajoukkueisiin. Urani on edennyt nousujohteisesti muutamaa loukkaantumista lukuun ottamatta. Parhaat saavutukseni ovat kahdeksan Suomenmestaruutta kaikissa mahdollisissa junnuikäluokissa avainpelaajan roolissa sekä U19-ikäluokan EM-pronssi.

Mitkä ovat vahvuutesi:
Olen fyysinen, vahva ja monipuolinen pelaaja sekä saan kaikki pallot kiinni.

Kuka on valmentajasi:
Nykyinen päävalmentajani on Daniel Saurer. Hän on kilpailuhenkinen, tiukka ja asiantunteva valmentaja.

Kuka oli ensimmäinen valmentajasi:
Tuomas Kivisaari, hän valmensi minua 15-vuotiaaksi asti. Tuomas oli mainio valmentaja, joka johdatti joukkueemme Suomenmestaruuksiin toinen toisensa perään.

Kehu omaa lajiasi:
Jenkkifutis on fyysinen ja monipuolinen laji, koska siitä löytyy pelipaikkoja kaiken kokoisille ihmisille.

Mikä amerikkalaisessa jalkapallossa on haastavinta:
Jenkkifutiksessa täytyy olla todella paljon peliälyä. Peliä pitää osata lukea, usein pelikirjat ovat myös todella monimutkaisia. Fyysisyyden mukana tulee myös huonoja puolia, kuten aivotärähdyksiä ja muita loukkaantumisia.

Onko Sinulla esikuvia:
Oman lajini idoli on Josh Allen, koska hän on lempipelaajani NFL:ssä.

Onko matkan varrella ollut muitakin lajeja, jotka ovat ajan mittaan jääneet:
Nuorempana harrastin painia.

Minkälainen on normipäiväsi ohjelma:
Itävallassa:
Täällä asun urheiluasuntolassa. Herään kahdeksan aikoihin ja käyn aamupalalla. Aamupalalta lähden yleensä suoraan pienelle kävelylle tai käyn hoitamassa jotain asioita, koska täällä koulu ei ole vielä alkanut. Sitten syön lounasta ja teen omatoimisen treenin, jonka jälkeen touhuan jotain kavereitteni kanssa. Kuudelta alkaa joukkueen luento, joka kestää 1-2h. Siellä käydään pelikirjaa läpi ja installoidaan uusia pelejä. Luennon jälkeen alkaa suoraan treenit, jotka loppuvat yhdeksän aikoihin, jonka jälkeen tilaan vielä jotain ruokaa, käyn suihkussa ja menen nukkumaan.

Suomessa:
Herään seitsemän aikoihin. Teen aamutoimet ja otan pari banaania mukaan, jotka syön matkalla aamutreeneihin Urhea-hallille. Saan treenin valmiiksi yhdeksän-kymmenen aikoihin ja lähden kouluun. Koulun jälkeen teen kouluhommia, syön välipalan ja pelaan pleikalla. Noin kuuden aikoihin lähden treeneihin, jotka kestävät pari tuntia. Harjoitusten jälkeen syön ja menen nukkumaan.

Mitä teet ”vapaa-ajalla”, kun ei ole harjoituksia tai pelejä:
Pelaan usein pleikalla tai käyn syömässä kavereitteni kanssa. Käyn myös usein kalassa kaverini kanssa, jos on hyvä sää ja paljon aikaa.

Minkälainen oli koulureittisi päiväkodista Pohjois-Haagan yhteiskoulun urheilulukioon:
Kävin Myllypurossa sijaitsevan päiväkoti Neulasen. Sieltä siirryin Myllypuron peruskouluun 1-2 luokille ja kolmannelle luokalle menin Itäkeskuksen peruskouluun. Nyt olen PHYK:ssa.

Miten pärjäät koulussa:
Olen aina ollut ihan hyvä koulussa ja motivaatiota on löytynyt. Lempiaineeni on terveystieto, koska siinä oppii urheilijalle oleellisia asioita.

Miksi tulit Pohjois-Haagan yhteiskouluun:
Halusin saada kilpaurheilun ja koulun toimimaan yhdessä ja PHYK:ssa se onnistuu.

Onko PHYK:ssa jotakin parannettavaa:
Ainoa parannettava asia, joka tulee mieleen, on ilmastointi, koska loppu- ja alkukesällä koulussa on tuskallisen kuuma.

Lähetä terveiset muille koulumme urheilijoille:
Tsemppiä kaikille koulun alkuun, treeneihin ja alkaviin kausiin!